Lehdistötiedote:

Professori Kai Kailan johtama tutkimushanke on saanut Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 360 000 euron rahoituksen tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa keskosten ja muiden vastasyntyneiden aivoperäisten sairauksien hoitoa.

Keskosuudesta tai muista syistä johtuva aivojen vaurioituminen varhaislapsuudessa johtaa elinikäiseen sairaustaakkaan. Tätä taakkaa voitaisiin huomattavasti lieventää, jos neurobiologisen perustutkimuksen uusin tieto pystyttäisiin siirtämään nopeammin potilashoitoon, sanoo professori Kai Kaila.”Monilla vanhuusajan sairauksista on juurensa varhaislapsuuden kehityksessä. Kuitenkin vanhuuden sairauksien oireisiin kohdistuva hoito aloitetaan paradoksaalisesti niiden loppuvaiheessa eikä silloin kun niiden syntymekanismeihin voitaisiin puuttua esimerkiksi keskoshoidossa.”

Neurologisten ja psykiatristen sairauksien kustannusvaikutukset ovat Suomessa yli neljä miljardia euroa vuodessa. Invalidisoivien neurologisten vammautumisten tai neurokognitiivisten ongelmien esiintyminen pikkukeskosena (500-1000 g painoisena) syntyneillä lapsilla on erittäin yleistä. Neurologista vammautumista aiheuttaa usein myös syntymäasfyksia (hapenpuute, “siniset vastasyntyneet”).

Aivojen neurobiologisessa tutkimuksessa monet keskeiset kysymykset liittyvät aivojen yksilönkehitykseen. Koska aivotoiminnan perusmekanismit muuttuvat kehityksen aikana, pienten lasten ja erityisesti keskosten aivotoiminnan häiriöiden hoitamiseen ei voida sellaisenaan soveltaa aikuisten aivoja koskevaa lääketieteellistä tietoa. Toisaalta vastasyntyneitä ei luonnollisesti voida altistaa kokeellisille hoidoille ja tutkimukselle.”Puuttuvan tiedon saamiseksi tarvitaan koe-eläinmalleja. Olemme havainneet, että vastasyntyneet hiiret ja rotat toimivat erinomaisina tutkimusmalleina silloin, kun selvitetään keskosten aivotoiminnan perusmekanismeja, niiden häiriöitä ja lääkeaineiden vaikutusta. Tätä lähestymistapaa käyttäen olemme selvittäneet myös kuumekouristusten mekanismeja ja kehittäneet lupaavia uusia hoitomenetelmiä”, Kaila kertoo.

Professori Kailan johtaman tutkijakonsortion tavoitteena on selvittää kehittyvien ihmisaivojen toimintamekanismeja ja hyödyntää saatua tietoa välittömästi potilashoidossa. Tämä edellyttää perustutkijoiden ja kliinisten tutkijoiden välistä jatkuvaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa: aivojen toimintamekanismeja koskevaa perustutkimusta tehdään Helsingin yliopiston Neurobiologian laboratoriossa Viikissä ja kliinisestä tutkimuksesta vastaavat dosentit Sampsa Vanhatalo ja Sture Andersson HYKS:n lasten ja nuorten sairaalassa. Hankkeessa on mukana myös sekä perus- että kliinisiä tutkijoita Saksasta, Irlannista ja Yhdysvalloista.

Aivotoiminnan ja sen häiriöiden translationaalinen tutkimus. Neurobiologia on monitieteinen tutkimusalue, johon liittyvät aivotoiminnan mikro- ja makrotason ilmiöt sekä sairauksien perusmekanismien tutkimus. Translationaalisen tutkimuksen strategiana on soveltaa perustutkimuksesta saatua tietoa lääketieteeseen (neurologia, kliininen neurofysiologia), ja toisaalta kehittää perustutkimuksen käyttöön sopivia tutkimusmalleja saavutetun kliinisen tiedon pohjalta.

Kailan tutkimusryhmässä on kehitetty muun muassa niin sanottu laajakaista-EEG keskosten ja epilepsiaa sairastavien lasten aivotoiminnan rekisteröintiin. Menetelmää kehitetään edelleen HYKS:n lasten ja nuorten sairaalan keskosten teho-osastolla ja epilepsiayksikössä. Esimerkiksi synnytyksen yhteydessä hapenpuutteesta kärsineillä lapsilla on hyvin suuri riski saada kymmeniä tai jopa satoja vain aivojen sähköisessä toiminnassa havaittavia epileptisiä kohtauksia, jotka vaurioittavat aivoja. Ilman tarkoitukseen soveltuvaa EEG-monitorointia suurin osa näistä kohtauksista jää havaitsematta eikä lääkehoitoa pystytä kohdentamaan oikein.

“Lähestymistapamme moniin varhaisiin neurologisiin sairauksiin on täysin uusi, ja se on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta. Meillä on nyt tarjolla ainutlaatuinen ‘window of opportunity’ hedelmälliselle työlle tällä translationaalisella alalla: perustutkimuksessa, menetelmien kehittämisessä sekä saadun tiedon soveltamisessa vastasyntyneiden lasten ja heistä kasvavien aikuisten neurologisen sairaustaakan pienentämiseksi”, Kaila sanoo.